ILO ILO?

Katsoin paikallisen Anthony Chenin ohjaaman elokuvan ILO ILO, jossa singaporelaisperheeseen tulee filippiiniläinen apulainen 90-luvun laman alkaessa. Nostalginen ja todenmakuinen tyyli sekä aihe - etenkin apulaisen näkökulma - kiinnostivat, mutta katkeamaton kovuus ja ilottomuus uuvutti. Silti vaikka totiset kasvot ja hiljaiset hetket ovatkin tuttuja suomalaisesta tuotannosta. Ainakaan filmissä ei kaunisteltu totuutta.

I went to see a local film ILO ILO directed by Anthony Chen in which a Filipino maid comes to a Singaporean family when recession is starting in 90's. The nostalgic style and the subject (especially the aspect of the maid) were compelling but the endless roughness and seriousness were exhausting, even if the silent moments and joyless faces are familiar from Finnish film production ("ilo" by the way means "joy" in Finnish). At least the movie was truthful.